Virtaa kuin pienessä kylässä

Vihdoin koitti syysloma. Syysloma alkoi koulun puolesta hyvillä mielin, koeviikko meni ensimmäiseksi jopa yli odotusten. Kuviksenkin pääsin läpi, joten minun taiteellisilla lahjoilla lupaan et ei ikinä, ei ikinä enää. 

Viime päivinä mökillä Hilja on saanut tarkoituksella vain olla, levätä pidemmistä lenkeistä. Lenkkeilyn määrän vähenemisen on kuitenkin huomannut. Hiljassa on ollut virtaa kuin pienessä kylässä. Aamuisin se on herättänyt meidät valtavan iloisena ja energisenä. Ulkona se on juossut ja haistellut ja juossut taas vähän lisää - onnen paistaessa sen silmistä läpi. Välillä hajut ovat kuitenkin vieneet voiton myös luoksetulokäskystä. Teini mikä teini..

Mökillä Hilja on ptänyt huolen, että kukaan ei varmasti ole päässyt mökillemme salaa. Kaikki kulkijat ja naapuritkin ovat olleet Hiljasta haukkumisen arvoisia. Mökillä on myös näkyyt mörköjä. Uuten paikkaan siirrettyä kompostia Hilja haukkui vartin ja yhtenä iltana se istui rantakivellä vastaten aina omalle kaiulleen.

Kaikki hus pois MINUN tontilta!

Hiljasta on tullut suuri kissakoira. Kotipihalla jonkun vapaana vaelteleva kissa on tullut Hiljan toimesta iltapissillä useamman kerran ajettua pois meidän pihasta. Tai ainakin olevinaan, sillä yksi päivä se laittoi äidin kanssa pihakukkia vapaana kissan lymytessä viiden metrin pässä pihapusikossa kaikessa rauhassa.

Muutamana yönä Hilja oli oudon levoton, vinkui ja piti melkein koko taloa hereillä. Ensimmäisenä yönä viknkuminen meni sekaisin olleen mahan piikkiin, mutta toisena ja kolmantena yönä levottomuus alkoi jo ärsyttää. Ajattelimme Hiljan kokeilevan rajojaan tai tekevän juoksujaan.No, syy levottomuudelle selvisi siivouspäivänä, kun keittiökaapista löytyi hiiren jätöksiä. Ilmeisesti hiirten rapina oli saanut Hiljan levottomaksi, sillä vinkumista ei ole sen koommin esiintynyt.

Torstaina Hilja pääsi jälleen agilityeskarin. Videomateriaalia ei taaskaan ole, mutta kivasti se teki. Ensin se tosin oli pimeän putken pään kanssa hieman hukassa, mutta sen älyttyään se teki kahdeksan esteen, pimeän putkikulman, pari niistoa ja putkenpään ohituksen sisältäneen, pätkän pätevästi kivalla draivilla. Toisella sessiolla ohjaaja jäi neuvomaan minulle uutta pätkää ja sillä aikaa Hilja pääs haahuilemaan ja löysi matota kivan hajun. Ensin se oli taas hetken aikaa hieman kuutamolla, mutta lelulla sen sai jälleen innostettua tekemään ja juoksemaan putkeen.

Onneksi radalla kaikki muu unohtuu, sillä lämppälenkeillä hieman ketutti. Agilityyn menin suoraan koulusta ja otin kotoa mukaan reppuun evääksi jugurttia, sen levittyä reppuun ehkä elämäni kalleinta sellaista. Note to everybody; laskimet eivät kestä jugurttia.

Viime viikolla Hilja täytti jo kymmenen kuukautta. Vielä sillä on onneksi aikaa aikuistua.

Hilja 10kk, n. 40 cm ja 11,5 kiloa.
Mustat karvat sensuroituvat tehokkaasti