Sussa on kipinää, sen kanssa synnytään

Aamulenkeillä on pimeää. Iltalenkeillä on pimeää. Huomaa lokakuun tulleen.

Koeviikko on ohi, menestyksestä en tosin vielä tiedä. Vielä en ymmärrä puheita koeviikon rankkuudesta, puolen tunnin koulupäivien takia jo hieman kehtuutti lähteä kouluun...

Kuvituskuvaksi paluu kesään. Hiljan mielestä elämä on aina ihan jee

Kylmenneet ilmat ovat saaneet jo kotipihan esteet talviteloille ja olemme päässeet nauttimaan talkoopisteillä kerätystä avainedusta ja käyneet hallilla pari kertaa sekä aloittaneet neljän kerran agilityeskarin.

Ensimmäisellä kerralla reilu viikko sitten teimme putkia. Ensin suoraa putkea, sitten mutkaputkea ja sen jälkeen molempia peräjälkeen. Harjoitus meni Hiljalta niin hyvin, että lisäsimme vielä suoran putken toiseen päähänkin mutkaputken. Hiljan draivi oli kiva ja se irtosi palkalle kivasti. Pomppiva pallo tosin joutui jo heti kättelyssä pannaan, sillä palloa jahdatessaan Hilja ei nää mitään muuta ja oli vähällä törmätä hallin seinään ja esteisiin.

Torstaina  oli agilityeskarin ensimmäinen kerta Perrolla. Ensin teimme pari suoraa putkea palkkaajan luo, ohjaajamme halusi katsoa miten Hilja menee. No, Himpula meni hienosti ja seuraavaksi teimme mutkaputkea parin hypyn kautta. Hilja irtosi putkeen kivasti. Seuraavaksi ohjaajamme halusi testata, lähteekö Hilja lukemaan liikettäni putken jälkeen sivussa olevalle hypylle. Lähtihän se ja loputa teimme seitsemän estettä yhteen menoon. Hilja yllätti minut ja ohjaajamme oikein kunnolla. Super-Himppu!

Toisella sessiolla harjoittelimme takaakierron alkeita, periaatteideni vastaisesti namipalkalla. Hilja älysi idean nopeasti, mutta namilla vire oli paljon alhaisempi ja se toisen hypynkin kautta otettaessa vain käveli mukavuudenhaluisesti.Mutta onneksi leikkimisen voi yhdistää myöhemmin myös takaakiertoon. Hilja on selvästi tyypillinen koikkeri ja koikkeri menee sieltä, mistä aita on matalin.

Ohjaajan mielestä Hilja haki esteitä sen verran hyvin, että sille voisi alkaa opettaa ohjauksia ja keskittymistä namipalkalla, sillä namipalkalla toistoja voi kuulemma tehdä enemmän. No, agilityä voi ajatella monesta näkökulmasta. Hilja on kuitenkin vasta kymmenkuinen ja meillä ei ole mikään kiire. Minusta vankkka perusta on aiken a ja o. Vähemmän on enemmän ja hauskaa, Trkmania lainaten "Train less, play more".

Eilen ohikulkumatkalla poikkesimme jälleen hallille viideksi minuutiksi. Leikimme, pidimme hauskaa ja teimme muutaman riemuympyrän. Suorasta putkesta punaiseen putkeen meno oli Hiljalle selvästi vaikea, ellen itse rytmittänyt menoani oikein.



Hallilla Hilja on käyttäytynyt oikein mallikelpoisesti pientä häkissä haukkumista lukuun ottamatta. Se ottaa kivasti kontaktia, keskittyy tekemiseen eikä ole juurikaan rähjännyt muille koirille. Kotonakin toisten koirien ohitukset ovat alkaneet sujua. Ehkä Hienosti hihnassa olisi kannattanut lukea aikaisemmin...

Tästä on hyvä jatkaa. Meillä on vielä paljon edessämme.