Tällä viikolla Hiljalla on ollut niin paljon virtaa, että se on päässyt hallille jopa kahdesti. Ensin omatoimisesti ja sitten eskariin. Tahti huimaa päätä niin Hiljan edistymisessä, menossa radalla kuin tämän blogin päivittämisessä. Tämä on jo toinen kerta tällä viikolla, kun tämä blogi päivittyy. Taitaa olla jo uusi ennätys.
Omatoimissa Hilja oli innoissaan jo päästessään hallille. Lämppälenkillä äidin kanssa se oli vain vetänyt sisälle halliin, jonne menin jo edeltä rakentamaan rataa. Sisälle tullessaan sillä oli ihana ilme, sellainen "Mä tulin nyt tänne tekemään agilityä, joko mennää?!?!". Teimme riemuympyrää neljällä peräkkäisellä putkella ja kahdella siivekeparilla. Hilja teki hienosti, leikki hurjasti, irtosi putkiin kivalla draivilla, eikä ohitellut esteitä tai "bugittanut" välillä. Sen suunta oli selvästi eteenpäin. Hyvä mieli jäi meille molemmille, niin kuin oli tarkoituskin.
Torstaina eskarissa Hilja meni vasta viimeisenä koirana ja lähes puolen tunnin odottaminen oli yhtä tuskaa. Hilja ei ollut häkissään hiljaa. Lopulta ryhdyin palkkaamaan sitä hiljaisista hetkistä ja juttu meni siihen, että se haukkui ja yritti päästä häkistä läpi ja jonkun aikaa sitä tehtyään hiljeni ja sai namin, mutta namin saamisen jälkeen show alkoi uudelleen. En tiedä, älysikö se saavansa namin hiljaisuudesta vai haukkumisesta. Mutta ainakin yritin...
Ensimmäinen kierros meni ongelmitta. Hilja teki kivasti, välillä bugitti, mutta selvästi jopa tajusi valssin idean. Toisella kierroksella se löysi matosta jonkun aivan ihanan hajun, ehkä ehkä edellisviikonlopun mätsärin peruja. Vihainen teinille ei auttanut olla, nappasin sen vain syliiini ja yritimme uudestaan. Hilja teki hienosti ja keskittyi tekemiseen, mutta saatuaan lelun palkaksi leikki hetken ja sitten meni takaisi haistelemaan. Aivan kuin sillä olisi ollut kytkin, jossa oli kaksi asentoa, leiki ja haistele. No, teinikoikkeri on teinikoikkeri...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti