Sitten viime kirjoituksen ei ole tapahtunut mitään maata mullistavaa. Olemme mökkeilleet, urheilleet ja nauttineet muutamista hellepäivistä. Jopa minä olen viettänyt lomapäiviäni teemalla pesäpallo, vaikka kyseinen urheilulaji on kaikkea muuta kuin lähellä sydäntäni. Ja sama teema jatkuu ensi viikolla, mutta onneksi reissulle on suunniteltu muutakin ohjelmaa, kuten Hiljan kanssa sukulointia. Sitä odotellessa...
Hiljan kanssa olemme lenkkeilleet ja opetelleet uusia temppuja. Maahanmenon, onoff-asennon ja jalkojen välistä pujottelun Himpula oppi ehkä kahdessa minuutissa. Temppuillessa se on kerrassaan ihanan innokas. Kaiken kaikkiaan pätevä tyyppi.
Meidän Tampereen rippijuhlavisiitin ajan Hilja oli hoidossa Mummulassa maalla. Se oli käyttäytynyt oikein hienosti ja taisi sulattaa myös Mummon ja Vaarin sydämet. Kotiin palatessamme riemu oli aivan valtaisa. Hilja kävi kunniakierroksilla monta minuuttia. Autoonkin se hyppäsi mukisematta, vaikka joskus pientä teineilyä on ollut ilmassa. Hoidossa olon jälkeen se on ollut erityisen hellyydenkipeä ja kerjännyt rapsutuksia. Koikkeri on laumaeläin.
 |
| Ai mustako meinasit kuvan ottaa... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti