Nyt missä on kesä kaunein?

Kesää ei vielä näy. Eilen olin jo toiveikas lämpimien säiden suhteen. Jouduin kuitenkin pettymään ja ottamaan joka vuodenajan luottovarusteet, tuulihousut, säärystimet ja fleecetakin, takaisin käyttöön.

Mökkijuhannusta sää onneksi suosi. Aurinko paistoi,lämpötila lähenteli kahtakymmentä, järvi oli lähes peilityyni ja linnut lauloivat. Rentouduimme, söimme ja nautimme. Hiljan silmistä paistoi onni sen juoksennellessa pitkin rantoja.

Kaikki olisi ollut täydellistä täydellisille valokuville, mutta kamera unohtui mökkireissulta kotiin. Tietysti.

Hilja on kasvanut niin fyysisesti kuin henkisesti. Korkeutta löytyy jotakin 38 ja 40 sentin välistä ja painoa hieman alle 10 kiloa. Siitä on tullut helppo ja tottelevainen koira. Se on oppinut rauhoittumaan kunnolla sisätiloissa ja kyläpaikoissa se on käyttäytynyt oikein mallikkaasti.Visiitillä agilitykentälle se yllätti minut positiivisesti käytöksellään, joskin harjoiteltavaa vieläkin löytyy. Kentällä se leikki kuin kotona. Hyvää kannattanee odottaa...

Loman aikana surun mukanaan tuoma sumu on osaltaan hälvennyt. Olen uskaltanut kiintyä Hiljaan. Hiljasta on tullut todella tärkeä. Suhteemme on ottanut monta askelta eteenpäin. Minusta ja Hiljasta on tullut me. Hilja alkaa tuntua the koiralta. 

Kaiken hyvän lisäksi se alkaa jo näyttääkin ihan koikkerilta