Valot pimeyksien reunoilla

Sitten viime kirjoituksen syksy on iskenyt oikein kunnolla. Vaikka kaikki on hyvin, syksy tuntuu samalta kuin viime vuonna. On synkää. On pimeää. Ei jaksa.

Elämää on ollut kaikkialla muualla paitsi blogissa. On ollut koulua, treenejä, leiriä ja taas koulua. Vuoden rankin jakso lähenee onneksi loppuaan. Ehkä sitten olen joskus kotona valoisan aikaan. Ehkä sitten aikaa jää vaikka lepäämiseen. Ehkä sitten kaikki helpottaa.

Hiljan elämänasenteeseen ei sen sjaan synkistelyä mahdu. Sen keino selvitä kaamoksesta on lisätä leikkisyyttä, energisyyttä ja iloisuutta. Siitä on tullut oikea ilopilleri. Usein sillä on vauhti päällä. Se on valtavan iloinen niin kotiinpaluusta, lenkkeilystä, temppuilusta kuin ruuan valmistuksen vahtimisesta. Onneksi kaiken koohottamisen vastapainoksi se osaa hallita vireensä ja rentoutua.

Kuluneen kuukauden aikana Hiljasta on tullut myös huomionkipeämpi. Se on oppinut nauttimaan rapsutuksista ja kerjäämään niitä. Toisenlaisen huomion hakemiseen Himpula on keksinyt ovelan tavan hakea sukkia lattioilta tai vaatekaapeista. Sukka suussa kun saa aina huomiota ja sukan luovuttamisesta palkaksi jotain hyvää...

Marraskuun alussa Hilja täytti 11 kuukautta. Siitä on tullut jo lähes aikuinen, ainakin fyysisesti. Henkisestikin se on kypsynyt ja muuttunut ehkä jo hieman tasapainoisemmaksi.Välillä jopa luulen tietäväni, mitä Hiljan päässä liikkuu,tuntevani koirani,  mutta seuraavassa hetkessä tajuan, etten oikeasti tiedä mitään. Orastavasta uhmaiän poikasesta huolimatta siitä on kasvanut oikeastaan aika kiva koikkeri.

Agility  ei kuukaudessa ole ottanut huimia harppauksia etenpäin. Pihalla harjoittelimme hyvän sään aikana pari kertaa siivekkeen kiertoja ja saksalaisten alkeita sekä putkeen lähetyksiä. Niistot sujuvat jo ihan kivasti, mutta saksalaisiin lähtöä Hilja ei meinannut millään hahmottaa. Ensi kerran harjoittelemme niitä hieman helpotettuina...

Viime viikon perjantaina selvisimme hallille ensimmäistä kertaa sitten agilityeskarin loppumisen. Jo lämppälenkillä se selvästi aavisti pääsevänsä agilityyn. Sen silmistä paistoi jokonytmennään- katse.

-+

Putkiin lähetyksessä, irtoamisessa, rytmityksessä ja omassa liikkumisessa on vielä paljon harjoiteltavaa, mutta lopetan tämänkin kirjoituksen jo tutuksi tulleisiin saatesanoihin; Hiljaa hyvää tulee.