Vielä alkuviikosta tuntui talvelta. Elimme kuin talven ihmemaassa. Kaikki tuntui olevan paremmin. Ensilumi kuitenkin katosi yhtä äkkiä kuin imestykin. Hiihtokelit ja valoisuus vaihtuivat loskaan, synkkyyteen ja kurakeleihin. Ensilumenlatu muuttui kuin hiekoitetuksi luistinradaksi. Näillä keleillä on ilo omistaa valkoinen koira...
Reilu viikko sitten treenasimme kerrassaan positiivisissa perrotreeneissä. Hilja oli huippu, kouluttaja oli huippu ja itsellekin jäi tosi postiivnen fiilis. Hilja yllätti myös odottamalla häkissään hiljaa.
Ensimmäisellä palkkauksella Hilja löysi lelunsa sijasta keinun alla pehmusteena olleen tyynyn ja juoksenteli se suussa ympäri kenttää. Kaikkia hymyilytti. Kotiläksyksi saimme tehdä lisää irtoamis-ja estefokustreenejä. Oikeilla jäljillä kuitenkin kuulema olemme.
Ei muuta tällä kertaa. Huomenna on koeviikon viimeinen koe. Jaksan vielä lukea. Ehkä.
Ensimmäisellä palkkauksella Hilja löysi lelunsa sijasta keinun alla pehmusteena olleen tyynyn ja juoksenteli se suussa ympäri kenttää. Kaikkia hymyilytti. Kotiläksyksi saimme tehdä lisää irtoamis-ja estefokustreenejä. Oikeilla jäljillä kuitenkin kuulema olemme.
Ei muuta tällä kertaa. Huomenna on koeviikon viimeinen koe. Jaksan vielä lukea. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti