Merikortissa suuntana tuleva

Peruskoulu on vihdoin ja viimein saatu suoritettua läpi. Fiilis on kaikkea onnellisuuden ja helpotuksen väliltä. Jäähyväislaulun aikana ei edes itkettänyt. Todistus ärsyttäisi hirveästi todellista perfektionistiä, mutta itse olen enemmän kuin tyytyväinen. No, torstaina selviää, missä seuraavat kolme tai jopa neljä vuotta kuluvat.

Metsän kuningatar

Lomaa olemme viettäneet mökillä, josta on tullut Hiljankin lempipaikka. Mökillä Hilja on silminnähden onnellinen. Se rakastaa juoksennella vapaasti, haistella ja tutkia ympäristöä, vahtia niitä harvoja ohikulkijoita, kaivaa kuoppia tai muuten vain maata terassilla maalausurakan työnjohtajana. Ja paikaksi käy mökki kuin mökki, oli se sitten oma tai mummin.

Loman aluksi Hiljakin heitti talviturkkinsa; hyppäsi kiveltä perässäni järveen, kävi sukelluksissa ja ui koiraa rantaan ja rannalle päästyään veti hurjat rallit ja kieri hiekassa. Hassu.

Hiljasta on löytänyt suurimman himonsa, jalkapallon. Siitä on tullut todellinen pallohullu. Palloa ei tarvitse edes potkaista, vaan myös paikallaan oleva pallo kelpaa.

Vielä yksi erä, pliiiis!

Hilja on vahvistanut käsitystäni koikkerin haastavuudesta. Hilja on nopea oppimaan, niin hyvässä kuin pahassa ja siten helppo opetettava. Monien koikkereiden tapaan se ei kuitenkaan ole kovin sosiaalinen. Toisten koirien kohtaamiset vaativat edelleen viisautta hihnan toisesta päästä. Hiljan kohdalla oman mausteensa soppaan antaa Hiljan reaktiivisuus ja saalisvietti. Se reagoi asioihin nopeasti. Pihalla vapaana ollessaan se käy haukkumassa roskia vievän naapurin ja saattaa lähteä pyöräilevien lasten perään, ellei itse ole tarpeeksi valppaana. Takaisin se onneksi tulee kutsusta.

No, niitä nameja tänne!

Koirakoulussa Hilja ei ole luokkansa priimus, pikemminkin luokkansa häirikkö. Eilen pentukoulun tapaamisessa se tuntui aluksi olevan ihan pihalla. Veti vain toisten koirien luo ja vinkuhaukkui. Kahden minuutin jälkeen otti ensimmäisen kerran kontaktia. Sen jälkeen Hilja otti kontaktia hyvin ja esimerkiksi seuraamisharjoitukset sujuvat varsin mallikkaasti. Ensimmäisen kohtaamisharjoituksen jälkeen se muisti jutun juonen ja ohi- sanana merkityksen. Haastetta tuottaa sen sijaan pujotteluharjoitusten odotteluosuus muiden koirien pujotellessa ohi, Hiljan maltti ei riitä odottamiseen. Sille pitäsi keksiä tekemistä, sillä jos se putoaa kontaktista, se alkaa haukkua ja vetää toisten koirien luo. Silti Hilja ei ole mahdoton, se on haastava. Sitä olen tainnut saada, mitä taannoin "tilasin".

Huomaan vaatimustasoni Hiljaa kohtaan olevan korkea. Tiedän, mitä Hiljalta haluan ja sen, että Hilja oppii juuri mitä sille opettaa. On pudottava pilvilinnoista maan pinnalle ja katsottava peiliin. Hilja on vasta puolivuotias. Hilja on koikkeri. Mitä olemme tehneet ja mitä olemme jättäneet tekemättä?

Sunnuntaina Hilja täytti puoli vuotta. Puolivuotiaaksi se on minusta varsin etevä. Se pysyy lenkeillä irti ja tulee käskystä luokse. Sisätiloissa se osaa relata ja rauhoittua vieraaseenkin paikkaan sekä pyytää tarpeilleen. Huomiota se hakee hakemalla vaatekaapistani sukan tai paidan. Lintukoiran mielestä pöllösukat ovat tietysti aivan parhaat.

Viikonloppuna puhuimme, että siitä on tullut oikeasti kiva koira. Koikkeri koikkerimaisine piirteineen. Loman aikana se on vielä erityisesti kiintynyt laumaansa ja me Hiljaan. Siitä on tullut todellinen perheenjäsen.

Kokosin muitoksi videon puolivuotiaaan Hiljan touhuista ja tempuista. Toivottavasti se pysyy aina pohjimmiltaan juuri tuollaisena.