Nelikuinen

Mä ja mun uus isojen koirien panta

Keskiviikkona Hilja täytti neljä kuukautta. Neljän kuukauden kohdalla on sopiva hetki päivittää, missä oikein mennään.

Kaksi kuukautta Hiljan kanssa ovat sujuneet marsin mallikkaasti. Luonteeltaan Hilja on virkeä, oppivainen ja kipakka sekä todella nopea. Kimeästi haukahtaen se vaatii kaiken-tänne-heti-mulle-nyt. Sohvalla maatessa se tulee viereen vaatimaan tekemistä. Ja auta armias sitä ääntä, jos ruuat ovat unohtuneet pöydälle tai yksi raksu on tipahtanut lipaston alle...

Alan vähitellen uskoa, että Hiljasta tulee vielä kunnon koirakansalainen. Suhteemme rakentuu pala palalta vankemmaksi. Tärkeimmistä taidoista luoksetulo ja remmikävely sujuvat hienosti. Muutamia satunnaisia vahinkoja lukuunottamatta Hilja alkaa olla sisäsiisti. Olohuoneeseen pari viikkoa sitten takaisin tuotu valkea karvalankamatto on säästynyt vahingoilta, onneksi. Ja mikä parasta, tänä viikonloppuna Hilja nukkui ensimmäisen kerran yhtä pitkään kuin me.


Viimeisen parin viikon aikana olemme panostaneet Hiljan kanssa vielä erityisesti sosiaalistamiseen.
Visiittejä on tehty niin juoksukisoihin, kaupunkiin kuin agilityhallille. Useana iltana olemme käyneet kävelemässä kylänraitilla vastaantulijoiden toivossa. Ihmisten ja autojen ohitukset sujuvat kohtalaisen hyvin, koviin ääniin se ei juuri reagoi, mutta toisten koirien kohtaaminen on vielä vaikeaa. Koirien kanssa kohdatessa Hilja on luultavasti epävarma, ei tiedä kuinka käyttäytyä, Epävarmuus ilmenee lähinnä remmissä haukkumisena, ellen huomaa vastaantulevaa koiraa ennen Hiljaa ja ota sitä hyvissä ajoin sivulle ohi-käskyn alle seuraamaan namia. Agilityhallilla tai muiden koirien kanssa leikkiessä ongelma ei ole tullut esille. Tällä saralla meillä on vielä edessämme paljon työtä, mutta ongelmat on tehty ratkaistavaksi.

n.18 viikkoa. 7 kiloa ja 34 senttiä

Hiljan kanssa olemme opetelleet niinkin hyödyllistä juttua kuin kiertämään puita. No, kaikki täytyy aloittaa jostakin.



Nyt minun pitää vain malttaa mieleni, vaikka Hilja on aina niin innoissaan tekemisestä ja tekeminen sen kanssa on ihan huippua. Itselleni annan luvan kaivaa varastosta puiden tilalle siivekkeet vasta sen jälkeen, kun suvivirsi on laulettu. Meillä ei ole mikään kiire. Hiljaa hyvää tulee.