Hilja on pitäny positiivisen elämänasenteensa. Siitä kaikki muu paitsi turvaliivin pukeminen, korvien puhdistamien ja jonnekin lähteminen kesken uniajan on kivaa. Hangessa on kiva juosta ja kun lumet sulavat, on hangen alta kiva syödä kaikkea (meidän mielestä ällöä) ihan himona. Kun joku herää tai tulee kotiin, se on kivaa ja jos joku vielä syö banaania , se on ihan sikakivaa. Varsinkin aamuisin Hiljan jäädessa onnellisena petiinsä nukkumaan vaihtaisin mielelläni osia sen kanssa.
Hiljan kanssa olemme aloittaneet keppien opettelun. Kun agilityseuramme järjesti 2x2 kurssin, ilmoittauduin heti mukaan. Ensin keppien opettamien vaikutti aivan epätoivoiselta. Hilja tarjosi kaikkea muuta paitsi keppien välistä kulkemista. Hankalan alun jälkeen homma on alkanut luistamaan ja olemme jo päässeet kahteen vinoon keppipariin. Hiljan tykkää keppien opettelusta hurjan paljon, jo pallon ja naksuttimen ilmestyessä käteeni se tietää mitä tehdä.
Treeneistä olisi videoita, mutta en tiedä ketä kiinnostaa katsoa heiluvia ja pimeitä puhelinvideoita, joissa koira vilahtaa vain välillä, Hilja tarjoaa mitä erikoisempia asioita ja joissa minä liikun kömpelösti lumihangessa vaatteissa, joiden tyylikkyydelle ei voi kuin nauraa.
 |
| Märkänä sen turkki näyttää pörröiseltä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti