Parasta just nyt

Viikot ovat vierineet ohi hujauksessa ja Hilja on kasvanut hurjasti. Sillä on ikää nyt 12 viikkoa ja kolme päivää. Painoa on hieman yli viisi kiloa ja korkeutta noin 29 senttiä muutaman sentin virhemarginaalilla (jokainen voi koittaa mitata koiraa, joka ei oikein pysy paikallaan). Se on muuttunut pentupallerosta nuoren koiran näköiseksi ja saanut ensimmäiset rokotuksensa hienosti sujuneella eläinlääkärivisiitillä.

Sosiaalistaminen on edistynyt hyvin. Hilja on nähnyt ihmisiä vauvasta vaariin ja meluaviin pikkulapsiin. Ihmiskontaktit sujuvat hyvin ja Hilja antaa reippasti silittää itseään. Toiset koirat olivat alkuun hurjan pelottavia, mutta nyt naapurin "mörkökin" on osoittautunut kivaksi kaveriksi.Ohi kulkevan junan visellykseen tai hiihtäviin lapsiin ei tarvitse reagoida. Agilityhallilla Hiljan ilme sen sijaan muuttui epäileväksi. "Mitä ihmettä, et ole tosissasi". Aikansa sylistä katsottuaan Hilja totesi touhun ihan kivaksi ja ryhtyi katselemaan muiden koirien menoa. Ulkona se tutkii ja haistelee maailmaa innokkaana.

 Hilja on osoittautunut nopeaksi oppijaksi ja muutenkin varsin kekseliääksi kaveriksi. Se on esimerkiksi keksinyt, kuinka vessapaperia saa vedettyä rullasta ja missä niitä nappuloita oikein säilytetäänkään. Oppimiskykyä olemme hyödyntäneet opettelemalla "tärkeitä" juttuja, kuten istumista, pannan laittoa katsekontaktia ja maahan menoa sekä niitä hyödyllisiä juttuja naksuttelemalla, kuten peruuttamista, etutassujen laittamista vadin päälle ja vadin ympäri pyörimistä, voltteja oikeaan ja vasempaan sekä laatikkoon menoa. Hihnakävely on vielä hieman vaiheessa. Hiljan mielestä hihnassa olisi paljon mukavampi kulkea keskellä tietä ja sinkoillen ja taakse sekä pomppien ylös ja alas.



Yksinolo on sujunut Hiljalta varsin mainiosti ilman sen suurempaa showta. Mitään tuhojakaan se ei ole keksinyt tehdä, vielä.

Edelleenkin Hilja on on/off- tyyppi. Kasvun myötä se on entistä enemmän on. Välillä tuntuu, ettei sen energia lopu milloinkaan. Ulkona se saattaa juosta puoli tuntia rinkiä pihamaalla ja sisälle tullessaan vielä jatkaa juoksemista ja ratkaisee muutaman älylelun. Mutta onneksi se sitten simahtaa... Viidettä päivää kuumeessa ollut emäntä ja Hilja täynnä energiaa ei oikein ollut emännän mielestä kovin hyvä yhdistelmä.

Hilja on sisäistänyt hyvin (koira)lasten tärkeimmän tehtävän, leikkimisen. Sillä on kova into leikkiä ja jahdata sekä ennen kaikkea "tappaa" erilaisia leluja.  Leikkikaluksi kelpaa lähes kaikki. Joka meillä jättää kenkänsä eteiseen Hiljan ulottuville, tekee sen omalla vastuullaan.

On Hiljassa myös huonoja puolia. Sen mielestä aamu kolmelta olisi jo sopiva aika herätä ja sen kunniaksi aloittaa hermoja raastavan ja tärykalvoja turmelevan huutokonsertin. Kolmen konsertit eivät saaneet suurta suosiota, niinpä Hilja aloittaa konsertit nykyisin vasta viideltä.

Kotoa löytyi pureksittu pianon johto. Ehkä Hilja yrittää sabotoida muiden taiteilijoiden konsertteja. Viisas koira.

Hiljan kanssa nautin joka hetkestä- tää on parasta just nyt.