Elokuun alussa Hilja avasi näyttelyuransa Kuopion kansainvälisessä näyttelyssä. Slovenialainen tuomaritäti selvästi tykkäsi Hiljasta ja lopulta valitsi Hiljan rotunsa parhaaksi. Kaupan päälle Hilja sai SERTin ja CACIBin. Arvostelussa kaikki oli hyvää tai erinomaista, ainoastaan häntä oli "bit current".
Tuloksen lisäksi Hilja yllätti käytöksellään. Se kulki kivasti väkijoukossa ja välillä osasi jopa relata. Kehässä oli oma iloinen itsensä. Antoi tutkia ilman vastalauseita ja heilutti tuomarille häntää. Aivan Hilja ei malttanut seistä paikoillaan koko arvostelun aikaa, mutta kaikessa ei voi olla täydellinen...
Ryhmäkehiä odotellessamme hyödynsimme kotiedun ja kävimme välillä kotona lepäämässä ja syömässä. Itse ryhmäkehistä ei jäänyt kerrottavaa jälkipolville. Hiljan karisma ei riittänyt super-BIS-voittajan rinnalla. Kivahan se oli juosta kierros isoa kehää ympäri.
Alun perin tämän postauksen piti kertoa vain Hiljan nappiin menneestä näyttelystä. En kuitenkin voi olla mainitsematta tuoreinta jackpottia. Viime viikonloppuna omissa SM-kisoissani kaikki meni nappiin. Lauantaina 800m finaalissa puristus riitti yllätyshopealle uudella ennätysajalla 2.15. Sunnuntaina 1500m voimat ja matka eivät aivan riittäneet mitalille, hurjan viimeisen kierroksen jälkeen pronssiin jäi eroa vain sekunti. Pettynyt silti ei voi olla. Kokonaisuudessaan viikonloppu sujui yli odotusten. Ja sopivasti jäi vielä hampaankoloon...
Olo on tyhjä niin henkisesti kuin fyysisesti. Nyt on hyvä hengähtää hetki, tehdä agilityä ja suunnata nokka kohti ensi viikonlopun TopTeam-leiriä. Huippua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti