Enemmän juustoa

Tammikuusta mieleen jäivät lähinnä pakkaset, jotka toivat mukanaan lähes koko kuukauden kestäneen mitääntekemättömyyden. Vuoden alusta parantelin neljä viikkoa penikkaani. Tarkoitus oli hiihtää paljon, mutta viikon viides kerta salilla alkoi kysyä jo asennetta.

Mittarin lähennnellessä miinus kolmeakymmentä Hilja viihtyi vallan mainiosti sisällä. Sen mielipide lenkille lähtöön oli kutakuinkin tällainen:

Kun ulkoilu ei oikein ketään kiinnostanut, teimme sisällä temppuja. Vihdoin älysin vaihtaa sivulletulon opettamisen taktiikkaa, sillä Hilja ei namikäden seuraamisesta älynnyt mitään, pyöri vain käden ympärillä tarjoten eri juttuja. Onneksi on vaihtoehtoja.



Tammikuun aikana saimme raahauduttua muutaman kerran hallille ihan omatoimisesti. Etenemistä, takanaleikkauksia, loivia valsseja ja keinun paukutteluleikkiä. Helppoa ja kivaa.


Tällä ja edellisellä viikolla olemme päässeet nauttimaan ohjatuista treeneistä muistoja herättävässä ryhmässä. Hallille on kiva mennä näkemään vanhoja tuttuja.

Ensimmäinen kerta meni ihan ihmettelyksi. Hilja joutui odottamaan omaa vuoroaan kauan ja kävi ihan kierroksilla. Ennen radalle pääsyä se säikähti viereisellä kentällä louskuttanutta nöffiä eikä kentälläkään keskittynyt tekemiseen. Ensimmäisen kierroksen jälkeen palkkailin Hiljaa ihan vain hallissa olemisesta ja sain sen taas rentoutumaan. Toisella kierroksella Hilja ei millään halunnut tulla lähtöön jalkojeni väliin, mutta lopulta saimme tehtyä muutamia kivoja putkipätkiä ja merkkauksen alkeita.

Tämän viikon treeneissä ensimmäinen sessio meni taas hieman plörinäksi. Yritimme opettaa Hiljalle liian vaikeaa takaakiertoa ja Hilja ei tiennyt miten päin oikein olisi pitänyt olla. Luovutimme ja kokeilimme rataa helpotettuna. Valssit valuivat ja Hilja bongaili putkia oman mieensä mukaan. Jäähkälenkillä mietin, ettei agilityä tarvitse tehdä, jos se rassaa meitä molempia.

Toisella kierrroksella sain selkeämmät ohjeet. Koira hypyn taa, merkkausvalssi, koira putkeen ja mukaan putkelta, hyppy, valssi, älä kiirehdi ja takanaleikkaus. Parin yrityksen jälkeen Hilja alkoi kääntyä valssiin ja lähti putkelta mukaan haahuilun sijasta. Palkkana oli lelujen lisäksi muutama juustopala, ja juuston voimalla Hilja tuli innokkaana lähtöön jalkojen väliin. Ehdimme tehdä vielä kolmannen session. Kaksi minuuttia, kaksi onnistunutta pätkää ja jopa kaksi onnistunutta takanalaikkausta hypylle. Muistin taas, miksi agility on niin koukuttavaa. Ja ensi kerralla otan mukaan vielä enemmän juustoa...

Hilja täyttää kohta vuoden ja kaksi kuukautta. Neljän kuukauden päästä sen kanssa pääsisi kisaamaan. Emme kyllä ole kisoihin menossa piiitkään aikaan.  Ajatuskin Hiljasta säätämässä kisoissa lähinnä huvittaa.

..

Hilja on ollut meillä muutamaa päivää reilun vuoden. Rehellisesti sanottuna en vieläkään osaa antaa hyvää vastausta kysyttäessä millainen koira Hilja on. Tärkeä se on, ja sopivasti ihan outo ja hullu. Oudon hullu vai hullun outo, mene ja tiedä...

Nyt täällä on oikeastaan kiva talvi. Lunta ja pientä pakkasta. Oikeastaan tykkään oikeastaan kivoista talvista. Hyvää oikeastaan kivaa talvea kaikille lukijoille.