Puolet kesälomasta on hurahtanut ikään kuin kesää odotellessa. Vaikka koleat ilmat innoittivat runoon toppatakki päällä lämpimällä kesäsäällä, on shortseissa juostu aina kun se on ollut mahdollista.
Loman alussa Hilja säikäytti meidät perin pohjin eräänä aamuna ontumalla. Kävely oli selästä erittäin jäykkää ja liikkuminen todella vaivalloista. Päivän aikana Hilja onneksi vertyi hieman ja illasta ontui enää hieman etujalkaansa.. Eläinlääkäristä käskivät seurata, ja seuraavana päivänä Hilja oli onneksi ihan normaali.
Kun vielä osteopaatti teki oharit, juhannukseen saakka Hilja vain nukkui, pudotteli karvojaan, toimi rakennusprojektillamme työnjohtajana ja kyyläsi naapureita.
Kun Hilja oli taas oma iloinen itsensä eikä sen liikkuminen lenkeillä näyttänyt mitenkään poikkeavalta, uskalsin lyödä kepit pystyyn mökin pihamaalle. Monien lyhyiden treenien ansiosta epävarmuus on vähentynyt valtavasti ja Hilja kestää takanaleikkauksia ja vedätyksiä.
Kun pääsee harjoittelemaan omalla pihalla helposti ja halutessaan jopa päivittäin, on edistymisen näkee silmissä. Toimikoon oma agilitykenttä motivaationa ylioppilaskirjoituksiin ja aikanaan pääsykokeisiin lukiessa.
Eilen kävimme pitkästä aikaa kentällä reenaamassa. Hilja, joka ei mene hiljaa on vain niin siisti aksakaveri.
