Kiitos

Heinäkuun lopussa kisasimme pitkästä aikaa, kolme rataa Varkaudessa. Nollat olivat jälleen erittäin pienestä kiinni. Vaikka koko kesä tehtiin töitä keppien kanssa, kisatilanteessa Hiljan keppiahdistus palasi jälleen. Menoon olin muuten tyytyväinen: se oli rentoa ja Hilja painoi menemään täysillä. Radat ovat löytyneet jo tovin instagramista.

Virheistä huolimatta hymyilin koko kisapäivän. Seura oli mitä mainiointa ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Agility tuntui pelkästään mukavalta.

Vähitellen olen luopunut salaisesta haavestani, kahden lajin SM-mitalista. Agility on jäämässä harrasteluksi. Urheilu, koulu ja muut asiat elämässä vievät niin paljon aikaa, ettei rahkeita tarvittavaan treenaamiseen yksinkertaisesti ole. Käymme hallilla silloin kun siltä tuntuu ja pidämme hauskaa. Harmi, sillä käsissäni on elämäni agilitykoikkeri. En usko, että saan koskaan toista yhtä hullua koikkeria kuin Hilja.

Emme kuitenkaan ole jättämässä agilityä kokonaan. Saimme talveksi paikan ryhmätreeneihin, joita odotan jopa ihan innolla.  Ja kuten Haloo Helsinki laulaa: "Jos lähdet rakkautta etsimään, voit olla varma se ei vastaan tuu.  Mut jos lähdet vaan elämään, saatat joskus rakastuu".

Joskus en olisi uskonut, että koskaan lopettaisin bloggaamista. Nyt se vain tuntuu oikealta. Kaikella on aikansa.

Blogin kirjoittaminen on ollut vastapaino kaikelle muulle. Täällä olen saanut toteuttaa intohimoani kirjoittamisesta, pohtia ja analysoida. Blogin ääressä on myös vuodatettu monia kyyneleitä: tämä on ollut kanava pukea tunteita sanoiksi.

Vaikka kirjoitinkin blogia pääasiassa itseäni varten, on ollut mukava myötäelää lukijoiden kanssa. Arvostaisin suuresti, jos te matkaamme seuranneet lukijat kävisitte jättämässä kommentteihin terveisenne.

Lopulta Hiljaiselosta ei tullut vain tarinaa Hiljan kasvusta. Siitä tuli tarina koiranpennusta suurissa saappaissa koiraksi, jollaisen saa vain kerran elämässä. Toivoin paljon, mutta sainkin enemmän.

Matkalla olen myös löytänyt vastauksen blogin pohjimmaiseen kysymykseen: Ei, elämä Hiljan kanssa ei ole Hiljaiseloa.

Kiitos.