Meistä

lauantai 2. tammikuuta 2016

2015

Vuosi 2015 on nyt takana päin. Vuodenvahde sujui seesteisissä tunnelmissa eikä Hilja ihmeemmin stressannut rakettien paukkeesta. Puoliltaöin painui omaan petiinsä ja tuhahteli sieltä muillekin osoituksena nukkumaanmenoajasta.

Mennyt vuosi on ollut ristiriitojen vuosi. Elämäni vakein, mutta samalla antoisin. Itkua ja naurua, epätoivoa ja yllättäviä onnistumisia, paljon uutta, terveyttä ja sairautta. Kyyneliä surusta ja onnesta. Lopulta vain oikeita päätöksiä. Vuosi, jota en muistele kaiholla, mutten tiedä mitä olisin ilman sitä.

Uudelle vuodelle toivon onnea, iloa ja terveyttä. En aseta mitään tavoitteita, sillä niiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen on loppupeleissä melko mitätön asia. Elämä vie sinne, minne on viedäkseen.